Hellä jääkausi (Iso Kaivoneva ja Karhukangas, Soidensuojelualueet)
Nykyinen jääkausiaika maapallolla alkoi, kun Etelämannerta ja Etelä-Amerikkaa yhdistänyt maakannas katkesi mannerliikuntojen vuoksi, ja mahdollisti Etelämannerta kiertävän kylmän merivirran synnyn noin 15 miljoonaa vuotta sitten. Tämä johti Etelämantereen jäätiköitymiseen, mikä voimisti ilmaston kylmenemistä myös pohjoisella pallonpuoliskolla.
Ilmaston kylmeneminen oli hidasta, ja jäätiköt peittivät Suomea ja muuta Pohjois-Eurooppaa vasta noin 700 000 vuotta sitten. Tämän jälkeen maatamme on peittänyt useampi jäätiköitymisvaihe, joista on kuitenkin jäänyt vähän jälkiä nuorempien jäätiköitymisten kuluttaessa pois vanhempien jäätiköitymisten kerrostumat.
Lauhanvuoren ja sen ympäristön muodostama ylänkömaa on ollut myös toistuvasta jääkauden peitossa, mutta muusta Etelä-Suomesta poiketen jäätiköiden kulutus on ollut alueella vähäistä. Vielä nykyäänkin runsaslumisena seutuna tunnettu Lauhanvuori on voinut toimia paikallisena jäätiköitymiskeskuksena, jonka huipulta levittäytyneet jäätiköt ovat muodostaneet suojaavan kilven pohjoisesta levittäytyvää mannerjäätä vastaan.
Lauhanvuoren ympäristö on jääkaudella ollut niin sanottu passiivisen jään kolmio, jonka aktiivisen jään virtaukset ovat kiertäneet idän ja lännen kautta. Tästä johtuen alueella on säilynyt maaperäkerrostumia mahdollisesti kaikista Suomea peittäneistä jääkausiajan jäätiköitymisistä.
Paksuimmillaan maapeitteet ovat Kauhajoen Karhunkankaalla, josta tunnetaan noin 100 metrin paksuisia maapeitteitä. Karhunkankaalla sijaitseva Iso Kaivoneva on syntynsä verran velkaa viimeiselle jääkaudelle, joka kerrosti aikaisempien jääkausivaiheiden aikana syntyneiden karkeiden sorakerrosten päälle ohuen vettä pidättävän hienoainesmoreenin. Sen päällä soistuminen on voinut edetä ilman, että vesi on valunut moreenin alla olevaan sorakerrokseen.
Koordinaatit (WGS84): 62.28954, 22.01501