Käytämme evästeitä (cookies) käyttäjäkokemuksen parantamiseksi ja käyttötilastojen keräämiseksi.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lisätietoja

x

Vuoristosta suomaaksi

Alueen geologinen kehitys

Alueen geologiseen historiaan kuuluu muinaisen vuoriston synty ja tuho, hellä jääkausiaika sekä laajan suomaiseman synty.

Lauhanvuori-Hämeenkangas Geopark-alueen geologinen pääteema on kehitys muinaisesta poimuvuoristosta laakeaksi suomaaksi. Nykypäivän suovaltaisen maiseman takaa löytyy pitkä geologinen kehitys, jonka vanhimmat piirteet ovat peräisin 1900 miljoonan vuoden takaa.

Alueen geologinen kehitys alkoi, kun maankuoren liikkeet kohottivat Suomen halki suuren poimuvuoriston. Seuraavien satojen miljoonien vuosien aikana vuoristo kului pois. Jäljelle jäi hiekkaa, joka kerrostui meren rantaan ja kivettyi Satakunnan hiekkakiveksi 1300 miljoonaa vuotta sitten ja Lauhanvuoren hiekkakiveksi noin 600 miljoonaa vuotta sitten.

Kivijata

Lauhanvuoren kivijata koostuu suomalaisittain nuoresta hiekkakivestä

Lauhanvuorella maankuoren mullistukset nostivat hiekkakiven meren rannasta ylös jopa kilometrin korkuiseksi vuoreksi, joka on ajan saatossa rapautumalla madaltunut nykyiseen tasoonsa. Rapautumisen jäljet näkyvät alueella muun muassa tooreina, jotka ovat kallion rapautumisen synnyttämiä kivimuodostumia.

Lauhanvuori Aumakivi

Aumakivi Lauhanvuorella on jäänne muinaisesta rapautumisjaksosta

Noin 800 000 vuotta sitten alkanut jääkausiaika peitti alueen useilla mannerjäätiköillä, mutta Lauhanvuoren ympäristöä jäätiköt kuluttivat vain vähän. Sen sijaan ne kasasivat alueelle paksuja moreenikerroksia.

Jääkauden jälkeen maisemaa peitti vesi. Vain Lauhanvuoren, Alkkianvuoren ja Hämeekankaan korkeimmat huiput nousivat pinnan yläpuolelle.  Maa kuitenkin nousi nopeasti ja aallot huuhtoivat alueen moreenimaat vettä läpäiseviksi hiekaksi. Aallokon pois kuljettama hienoaines kerrostui nykyisiin jokilaaksoihin savikoiksi.

Lauhanvuori torni 884x360 THermansson

Lauhanvuoren lakiosan sekametsä kasvaa huuhtoutumattomalla moreenimaalla.

Jääkauden jälkeisen maannousun myötä alueen matalat merenlahden soistuivat, ja niistä kehittyi vetisiä saraa kasvavia aapasoita. Turvekerroksen paksuuntuessa sarat joutuivat väistymään rahkasammalen tieltä. Rahkasammalet muodostivat paksuja turvepatjoja, ja suot kasvoivat koho- eli keidassoiksi.

Kauhaneva sateella

Kauhanevan lakeutta näkötornista katsottuna

Geopark-alueen maisemassa suo on läsnä sekä menneisyydessä että nykyisyydessä. Entisaikoina soilta saatiin karjalle kuiviketta eli pehkua, ja kyläseppien tarvitsema rautamalmi kaivettiin myös suosta. Asutuksen levitessä jokilaaksojen suot raivattiin pelloiksi. Viime vuosikymmeninä turvemaita on hyödynnetty metsätalouden ja energiantuotannon tarpeisiin. Alueen syrjäisimmät ja vaikeakulkuisimmat suot ovat kuitenkin säilyneet luonnontilaisina. Metsätalouden tarpeisiin ojitettuja soita on myös ennallistettu.

Haemeenkangas Viheraeperae palaturve2 884x360

Turpeen hyödyntämisellä on Geopark-alueella pitkät perinteet.

 

Lisää aiheesta: 

Geologia.fi kertoo geologian perusteista

Geopark-alueen geologisesta kehityksestä kertovia videoita löydät Youtube-kanavaltamme.

Tutustu Suomen kallioperään GTK:n karttapalvelun avulla. 

Tutustu Suomen maaperään GTK:n karttapalvelun avulla.

Suomen Kallioperä - 3000 vuosimiljoonaa -kirja on kattava esitys maamme kehitysvaiheista.

Tutustu soiden kehitykseen Metsähallituksen Nykysuon Käsikirja -videosarjan avulla