Geologia

Lauhavuori 884x360 Kari Leo

Lauhanvuoren alarinteiltä löytyy monipuolinen soiden verkosto.

Geopark-aluettamme yhdistävä geologinen teema on suo. Alue sijaitsee suo-Suomen eteläisimmässä kärjessä ja tarjoaa matkailijalle kattavan näköalan suomalaisiin soihin. Vastaavaa suotyyppien kirjoa ei muualta Suomesta löydy.

Suolla on vahva sija suomalaisessa kulttuurissa. Suomi on suosta raivattu ja suota on hyödynnetty monin tavoin: raivattu pelloksi, ojitettu metsäksi, niitetty rehuksi ja kaivettu turpeeksi.

Koko suon hyödyntämisen kirjo on näkyvissä Geopark-alueen kohteilla laajojen luonnontilaisten soiden lisäksi.

Palaturvetta kuivumassa

Soiden sisältämän turpeen hyödyntämisellä on Geopark-alueella pitkät perinteet

Suon hyödyntämiseen liittyy myös suoluonnon suuri muutos viimeisten 50 vuoden aikana. Suuri osa Suomen soista on ojittamalla kuivatettu metsämaaksi, mikä on muuttanut niiden ekologiaa, geologiaa ja ilmasto-olosuhteita.

Laajat avoimet tai vähäpuustoiset suoalueet ovat suurelta osin hävinneet maisemasta ja korvautuneet eri-ikäisillä metsillä. Muutoksen vaikutukset ovat olleet huomattavia sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta.

Lauhanvuoren Peräkorven oja

Pitkokset ylittävät vanhan valtaojan Lauhanvuoren Peräkorvessa

Alueen kaukaisemmasta geologisesta historiasta löytyy myös muita aluetta yhdistäviä teemoja: graniittinen kallioperä, muinaisen vuorijonon juuriosat sekä vuoriston tasoittanut satojen miljoonien vuosien mittainen rapautumisen kausi. Se sijoittuu aikaan, jolloin Suomessa vallitsi lämmin ja kostea ilmasto.

Rapautumisen synnyttämälle tasangolle kerrostui paksuja hiekkakerroksia Kambrikaudella, noin 500 miljoonaa vuotta sitten. Hiekka kerrostui matalan meren rantaveteen, jossa eli myös ensimmäisiin maaeliöihin kuuluvia nivelmatoja. Hiekan ikä on määritetty nivelmatojen ryömimisjälkien perusteella. Sittemmin hiekka kovettui hiekkakiveksi, joka on Lauhanvuorella säilynyt näihin päiviin asti.

Lauhanvuori Aumakivi

Aumakivi Lauhanvuorella on jäänne muinaisesta rapautumisjaksosta

Muinainen rapautumispinta on säilynyt Lauhanvuorella, koska hiekkakivi on suojannut sitä kulutukselta. Säilymistä on edesauttanut myös alueen poikkeuksellisen hellä jääkausihistoria. Kun jääkausi muualla Suomessa höyläsi maan ja kallion pinnasta metritolkulla kiveä irti, Lauhanvuoren ympäristössä se lähinnä kasasi uutta maata vanhojen päälle. Tästä johtuen alueella on poikkeuksellisen paksuja maapeitteitä.

Kivijata

Lauhanvuoren kivijata koostuu suomalaisittain nuoresta hiekkakivestä

Jääkauden jälkeen alueen maisemaa ovat vielä muokanneet meri, voimakas maannousu sekä soistuminen. Koko tämä geologisten tapahtumien sarja on yhdessä rakentanut maan, joka on ollut otollinen soistumiselle.

Tasaista suolakeutta pitkoksia pitkin kävellessään voi olla vaikea kuvitella, että paikalla on joskus noussut korkea vuorijono, mutta esimerkiksi Kauhanevan rannattommilla lakeuksilla muinainen tasanko näyttäytyy autenttisena.

Kauhaneva sateella

Kauhanevan lakeutta näkötornista katsottuna