Selkärangattomat

 

Suosirkka. Kuva: Timo Nieminen

Suurikokoinen suosirkka (Stethophyma grossum) elää soiden ja rantojen kosteissa saraikoissa. Väriltään usein oliivinvihreä suosirkka kasvaa jopa nelisenttiseksi. Sirkkakoiraan tikittävä kutsuääni eli siritys kuuluu syyskesällä, jolloin sirkkoja voi tavata sopivilla soilla melko runsaasti esimerkiksi pitkospuiden tuntumassa.


Suoukonkorento. Kuva: Timo Nieminen

Suoukonkorento (Aeshna subarctica) on yleinen mutta vähälukuinen suolampien laji. Koiraat partioivat tyypillisesti suolampien rannoilla, naaraita voi tavata kauempanakin. Päälentokausi on heinä-elokuu.

 

 

 


 

Rahkahopeatäplä. Kuva: Timo Nieminen

Soilla viihtyvät monet perhoslajit, joista kauneimpiin lukeutuvat hopeatäplät. Luonnontilaiset suot ovat rahkahopeatäplän (Boloria frigga) elinaluetta. Ojitetuilta soilta se häviää. Rahkahopeatäplän toukka käyttää ravinnokseen vain lakkaa.

Rahkahopeatäplä. Kuva: Timo Nieminen

 


Piirros: Tupu Vuorinen

Lähes kaikki vesiperhoslajit viettävät toukkavaiheensa vedessä, meillä kaikenlaisissa vesiympäristöissä tilapäisistä lammikoista Itämeren murtoveteen asti. Vesiperhoslajeistamme lähdesirvikäs (Crunoecia irrorata) on tiukimmin erikoistunut lähteisiin, joissa sen toukat elävät tihkupinnoilla ja lähdenorojen reunoilla, pikemminkin kosteassa reunavyöhykkeessä kuin selvässä avovedessä. Lauhanvuorella lähdesirvikästä on löydetty runsaana Huhtakorven lähteikköalueelta.

 


Piirros: Tupu Vuorinen

Huhtakorvessa elää myös toinen lähteisiin erikoistunut vesihyönteislaji, kovakuoriaisiin kuuluva pieni pyörörutavesiäinen (Anacaena globulus). Pyörörutavesiäistä tavataan myös Lauhanvuoren eteläpuolen lähteiköistä. Lähdesirvikäs ja pyörörutavesiäinen ovat uhanalaisia ja levinneisyydeltään eteläisiä, Lauhanvuori on niiden levinneisyyden pohjoisrajoilla koko Euroopan mittakaavassa.

 

Metsähallitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan maaseuturahasto Lauhanvuoren kansallispuisto Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto