Nisäkkäät

 

Kärppä. Kuva: Tomi Muukkonen

Lauhanvuoren kansallispuiston tunnuseläin Kärppä (Mustela erminea) on lähisukulaistaan lumikkoa selvästi suurempi näätäeläin. Molemmilla on kesäisin ruskea ja talvisin valkoinen puku, kärpän asuun kuuluu myös musta hännänpää. Kärppä liikkuu loikkimalla ja talvella sen parihyppyjäljet kirjovat hangen pintaa. Vikkeläliikkeinen kärppä kiipeilee ketterästi ja välillä se nousee takajalkojensa varaan tarkkailemaan ympäristöä.  Sitä kutsutaankin eläinkunnan akrobaatiksi.

Kärppä on peto ja syö vuorokaudessa jopa kolmasosan verran painoonsa nähden. Sen mieluisinta evästä ovat myyrät ja hiiret. Silloin kun myyriä on vähän, kärppä voi saalistaa lintuja, oravia ja jopa jäniksen poikasia. Hyönteiset, sammakot, madot ja marjat käyvät mahantäytteeksi vain pahan ravintopulan aikana.

Kärppänaaras on paljon koirasta pienempi. Naaras synnyttää poikaset huhti–toukokuussa ja kasvattaa niitä yksinhuoltajana. Kun poikaset loppukesään mennessä oppivat saalistamaan itse, ne ovat valmiita itsenäistymään.

Kärppää metsästettiin viime vuosisadan alkupuolella ahkerasti. Se oli arvoturkis ja vallan symboli: esimerkiksi kuninkaallisten viittojen valkoiset, mustatäpläiset liepeet tehtiin kärpän talviturkeista.


 

Hirvi. Kuva: Aku Kankaanpää

Suurin nisäkkäämme hirvi (Alces alces) viihtyy laajoissa metsissä ja suonlaidoissa. Hirven liikkeet paljastuvat parhaiten metsiin jäävistä sorkanjäljistä ja papanoista. Hirvet liikkuvat yksin tai pienissä ryhmissä, mutta talvilaitumilla laumat voivat olla isompia.

Hirvi on ollut vanhastaan tärkeä riistaeläin ja mytologian eläinhahmo. Hirvi oli sukupuuton parhaalla 1920-luvulla, mutta kanta vahvistui Parkanon seudulla säilyneestä siemenestä.

 


Majavien juttutuokio. Kuva: Kari Leo

Euroopanmajavan (Castor fiber) asuinsijoja löytyy Haapakeitaalta Pienen Haapajärven ympäristöstä sekä Kauhanevalta. Majavan elinalueen tunnistaa kaadetuista puista ja veden valtaamasta metsästä. Patoamalla majava säännöstelee veden korkeutta. Padot voivat olla jopa kolme metriä korkeita.

Euroopanmajava metsästettiin 1800-luvulla lähes sukupuuttoon, mutta uudelleenistutuksen jälkeen kanta on runsastunut nykyiseen noin 1 000 yksilöön. Suurin osa niistä elää Noormarkun–Pomarkun seudulla. Euroopanmajava onkin Satakunnan maakunnan nimikkoeläin.

 

 

 

 

 


 

Saukko. Kuva: Kari Leo

Saukko (Lutra lutra) on vesistöjen laiteilla elävä näätäeläin. Saukko saalistaa ainoastaan vedessä ja sen pääravintoa ovat kalat ja sammakot. Saukko kasvaa 50–100 cm mittaiseksi ja 3–15-kiloiseksi, uros on huomattavasti naarasta suurempi.

Saukon sileäkarvainen kiiltävä turkki on ollut niin haluttu, että saukko on Suomessa metsästetty lähes sukupuuttoon jo kahdesti. Rauhoittaminen pelasti kannan onneksi ajoissa, ja nyt saukkoja tavataan lähes koko Suomessa.

 

 

Metsähallitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan maaseuturahasto Lauhanvuoren kansallispuisto Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto