Kasvit

 

Lakka. Kuva: Kari Leo

Lakka (Rubus chamaemorus), hilla, muurain, suomuurain, valokki… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Se onkin suon tavoitelluin aarre, aromikas terveyspommi, jota hyödynnetään myös kauneudenhoitotuotteissa.

 

 


Suopursun (Rhododendron tomentosum) voimakas tuoksu on peräisin eteerisistä öljyistä, kuten myrseenistä, palustrolista ja ledolista. Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, on sitä aiemmin käytetty monipuolisena rohdoskasvina ja jopa viinan ja oluen mausteena.


Karpalo. Kuva: Timo Nieminen

Meillä esiintyy lähes yhtä yleisesti kahta karpalolajia: isokarpalo (Vaccinium oxycoccos) ja hieman kuivemmilla alustoilla kasvava pikkukarpalo (Vaccinium microcarpum). Kasvupaikan ja marjan koon lisäksi kasvien kukkaperät eroavat toisistaan: isokarpalolla ne ovat karvaisia, pikkukarpalolla kaljuja. Isokarpalolla on yleensä 2–4 kukkaa, pikkukarpalolla yksi. Isokarpalon hehtaarisato voi olla jopa useita satoja kiloja. Karpalo kypsyy myöhään, syys–lokakuussa, ja marjat ovat parhaimmillaan vasta pakkasenpuremina. Karpalosta tehdään mm. mehua, hyytelöitä ja likööriä. Karpalomehua on käytetty myös mm. tulehduslääkkeenä.

 

 


Pyöreälehtikihokki. Kuva: Seppo Myllyviita

Kihokit ovat luontomme tunnetuimpia lihansyöjäkasveja. Pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia) on kihokeista yleisin.

 

 




Suokukka. Kuva: Timo Nieminen

Suokukka (Andromeda polifolia) sopeutuu ympäristöönsä ja pystyy lisääntymään eri tavoin erilaisissa olosuhteissa: jos ei ole hyönteisiä, kukat pölyttyvät itse, tai suokukka voi lisääntyä myös kasvullisesti.

 


Kevätlinnunsilmä. Kuva: Timo Nieminen

Kevätlinnunsilmä (Chrysosplenium alternifolium) muodostaa mattomaisia kasvustoja hetteikköihin. Linnunsilmät ilahduttavat luonnossa liikkujaa hennonvihreillä lehdillään ja keltaisilla latvoillaan aikaisin keväällä. Kukat ovat pieniä, mutta niitä ympäröivät kellertävät ylälehdet tekevät latvasta kauniin koristeellisen.

 

 


Lähdesara. Kuva: Terttu Hermansson

Harvinainen lähdesara (Carex paniculata) on yksi Suomen kookkaimmista ja näyttävimmistä saroista ja kasvaa nimensä mukaisesti lähteiden reunoilla ja lähdepurojen varsilla. Lähdesaran varret voivat kasvaa jopa puolitoistametrisiksi. Lajin harvat esiintymät sijaitsevat maan länsi- ja lounaisosissa. Ojitukset ja vesirakentaminen uhkaavat lähdesaraa edelleen.

 


Purolitukka. Kuva: Timo Nieminen

Purolitukka (Cardamine amara) on kasvistomme oivallisimpia pohjavesivaikutuksen osoittajia, jota sopii etsiskellä pulppuavien lähteiden tai pohjaveden rautasulfidin värjäämien lähdepurojen laitamilta. Veden vaihtuvuus on olennaista purolitukalle: virtaus tuo kasvin ulottuville jatkuvasti uusia ravinteita, pulppuaminen estää routimista sekä pitää juuriston sulana talvellakin. Kasvi talvehtii vihreänä, minkä ansiosta se on valmis kukkimaan jo aikaisin keväällä.

 

 


Tähtitalvikki. Kuva: Timo Nieminen

Tähtitalvikki (Moneses uniflora) sulostuttaa sykähdyttävällä kukinnallaan sammaleisia reheviä metsiä, korpia, lähteikköjä ja puronvarsia. Tähtitalvikin kukan terälehdet avautuvat muista talvikeista poiketen täysin levälleen. Kasvi on hyvin herkkä kasvupaikkansa koskemattomuudesta, ja se on taantunut tehometsätalouden aikana.

 

 

 


Rahkasammalta. Kuva: Timo Nieminen

Rahkasammalet (Spagnum) ovat Suomessa yleisiä soiden kasveja. Niiden erityinen ominaisuus on kyky varastoida monin verroin painoonsa nähden vettä. Vetisen rahkasammaleen maatuessa hitaasti niukkaravinteisissa ja -happisissa olosuhteissa syntyy turvetta.

 

 


Hietaneilikka. Kuva: Terttu Hermansson

Hietaneilikka (Dianthus arenarius, syn. D. borussicus) on valoisien harjujen ja hiekkakankaiden harvinainen koristus. Lajia tavataan Hämeenkankaalla.

 


 

Harjukeltalieko. Kuva: Terttu Hermansson

Harjukeltalieko (Diphasiastrum tristachyum) on todellinen kasviharvinaisuus, jota tavataan Suomessa vain neljällä alueella. Hämeenkangas on niistä yksi.

 

 

 

 

 


 

Kangasajuruoho. Kuva: Timo Nieminen

Kangasajuruoho (Thymus serpyllum) on voimakastuoksuinen rohdoskasvi, joka on mm. erittäin tärkeä harjusinisiiven toukkien ravinnonlähde.

 

 

 


 

Männynherkkutatti. Kuva: Timo Nieminen

Männynherkkutatti (Boletus pinophilus) kasvaa männyn seuralaisena. Männynherkkutatti on herkullinen ruokasieni ja soveltuu sellaisenaan pannussa paistettavaksi, keittoihin, muhennoksiin, pitsoihin ja salaatteihin. Herkkutateilla on korkeat ravintoarvot: valkuaisaineita, B-ryhmän vitamiineja ja C-vitamiinia on niissä enemmän kuin muissa ruokasienissä.

 

 



Viinihaperon (Russula vinosa) löytää kangasmetsistä kuusen ja männyn seurasta. Viinihapero on erinomainen ruokasieni, mutta valitettavan usein toukkainen. Muista ruskeanpunaisista haperoista poiketen viinihaperon malto harmaantuu vahingoituttuaan.

 


 

Perhekuusi. Kuva: Timo NIeminen

Erityisesti Lauhanvuoren etelärinteellä on näkyvissä ns. perhekuusia. Kuusimuodostelmassa on keskellä emopuu, jonka alimmat oksat ovat juurtuneet maahan ja muodostavat ikään kuin perheen emopuun ympärille. Harvinaisia kuusimuodostelmia syntyy erityisesti valoisilla rinteillä, joissa kuusella on tilaa kasvattaa perhe ympärilleen.

Metsähallitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan maaseuturahasto Lauhanvuoren kansallispuisto Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto