Spitaalijärvi

Periaatekuva veden kulkeutumisesta Spitaalijärveen. Piirros: Tupu Vuorinen.

Edessä avautuva Spitaalijärvi syntyi jääkauden jälkeiseen painaumaan alueen jäätyä eristyksiin Itämerta edeltäneestä Ancylus-järvestä noin 9 000 vuotta sitten. Maankohoamisen seurauksena järvi sijaitsee nykyään noin 176 metriä merenpinnan yläpuolella. Järvi on kuivattu kerran, mutta ennallistettu 1960-luvulla. Vanhan laskuojan voi edelleen havaita maastossa.

Lauhanvuoren rinteet koostuvat hiekkakiven päällä lepäävästä moreenista sekä niiden yläpuolisesta sora- ja hiekkapatjasta. Sorassa ja hiekassa on erinomainen vedenjohtavuus, ja niihin varastoituu hyvin vettä. Veden kulkeutumista syvemmälle Lauhanvuoren uumeniin rajoittaa tiivis moreeni sekä sen alla hiekkakivipatja. Hiekkakivi johtaa vettä, mutta sen vedenjohtavuus on irtohiekkaa huomattavasti huonompi. Hiekkakiven alla on peruskallio, joka tällä alueella on punaista graniittia.

Pohjavesikerrosta, joka rajoittuu vettä eristävään kerrokseen eli akvikludiin, kutsutaan orsivedeksi. Orsivesi purkautuu paikoissa, joissa esimerkiksi rinne viettää alas siten, että akvkiludi tulee lähelle maan pintaa. Spitaalijärveen kertyvä vesi on rinteiden sisällä virtaavaa orsivettä, joka painovoiman vaikutuksesta siirtyy alas rinteitä pitkin. Voidaankin sanoa, että pohjavesi noudattelee karkeasti maan pinnanmuotoja.

Spitaalijärven vedellä arveltiin olevan parantavia vaikutuksia ihotauteihin. Parantava vaikutus selittynee veden alhaisella pH:lla, joka erään mittauksen mukaan on jopa 4,67. Veden happamuus puolestaan liittyy Lauhanvuoren rinteiden kvartsipitoiseen ainekseen, jonka piihappo reagoi sadeveden kanssa. Lisäksi Spitaalijärven pohjois- ja luodepuolella sijaitseva suo saattaa omalta osaltaan happamoittaa järven vettä.

 

Keväinen näkymä Spitaalijärvelle.

Metsähallitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan maaseuturahasto Lauhanvuoren kansallispuisto Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto