Jatojen rakennusaines – hiekkakivi

Lauhanvuoren hiekkakiveä irtolohkareena Lauhan rinteillä. Kivessä näkyy alkuperäinen kerroksellisuus.

Lauhanvuoren varsinainen geologinen erikoisuus on kivijadoilla paljastunut hiekkakivi. Hiekkakiveä on Suomessa niukalti jäljellä, sillä lukuisat maamme yli pyyhkineet jäätiköt ovat kuluttaneet pehmeän kiviaineksen pois. Lauhanvuoren hiekkakiven iäksi on arvioitu noin 500 miljoonaa vuotta siitä löytyneiden nivelmatojen ryömimisjälkien perusteella. Ikä on kuitenkin tieteellisesti varmistamatta.

Hiekkakivi on aikoinaan kerrostunut matalaan mereen hiekkapatjoina Suomen sijaitessa trooppisella vyöhykkeellä päiväntasaajan läheisyydessä. Trooppisilla alueilla rapautuminen on voimakasta runsaan sadannan ja lämpötilan vuoksi. Niinpä silloisesta kallioperästä ”irtilouhitut” jyväset kulkeutuivat matalaan veteen, missä ne vähitellen kasautuivat paksummiksi yksiköiksi. Ajan myötä hiekkapatja iskostui kovaksi ja melko huonosti vettä läpäiseväksi Lauhanvuoren hiekkakiveksi. Hiekkakiven palasista voi edelleen erottaa alkuperäiset kerrokset, jotka vuorottelevat tummina ja vaaleampina kerroksina.

Pirunpellot

Pirunpelto ei kansantaruista huolimatta ole paholaisen aikaansaannosta. Sen taival on tosin alkanut vähintään yhtä lennokkaasti jäätikön irrottamana ja kuljettamana sekalaisen kokoisena aineksena eli moreenina, jossa on ollut mukana poikkeuksellisen suuria lohkareita. Maankohoamisen ja vedenpinnan perääntymisen myötä nykyinen jata on paljastunut veden alta aallokon armoille. Voimakkaat tyrskyt ovat huuhtoneet hienojakoisen aineksen pois jättäen jäljelle arvoituksellisia lohkarepeltoja. Aallokon ja talvisin jäiden jyllätessä ovat kivet myös hioutuneet toisiaan vasten ja sitä kautta saaneet pyöreän muotonsa.

Yksi näyttävimmistä rantavoimien muokkaamista maastonmuodoista ovat pirunpellot, joita alueella kutsutaan jadoiksi. Jadat ovat alkujaan olleet jäätikön kerrostamaa moreenia, jonka joukossa on ollut lohkareista ainesta. Useimmat kivikoista sijaitsevat länsipuolella, lähellä graniitin ja hiekkakiven rajaa noin 145–185 metriä merenpinnan yläpuolella. Läntisillä rinteillä ulapan voimakkaat aallot ovat irrottaneet ja kuljettaneet tehokkaasti hienomman aineksen pois, ja jäljelle on jäänyt nykyinen lohkareikko. Lohkareikoista eli jadoista suurin ja komein on noin 800 metriä pitkä Kivijata.

Kulmikkaat kivet ovat kauttaaltaan jäätikön pohjaosissa louhiintunutta ja rikkoutunutta Lauhanvuoren kvartsihiekkakiveä, jota vielä jääkauden jälkeen on muovannut pakkasrapautuminen. Ilmakuvasta katsottuna Kivijadasta voidaan erottaa seitsemän muinaista rantavallia (kuva: Timo Halme ja Tuomo Häyrinen). Lohkarekentän alla on jäätikön kerrostamaa moreenia. Lisäksi kivikkoon on kaivettu toistakymmentä nuorehkoa kuoppaa.

 

Metsähallitus Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Euroopan maaseuturahasto Lauhanvuoren kansallispuisto Kauhaneva-Pohjankangas kansallispuisto